sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Karibian vaalein neekeri ja viiksivallu!

Hei vain kaikille!

Nyt sitä lupaamaani järkytystä koko kansalle!

Ilmasto on iha jees...
Ensimmäinen järkytys on tämä ilmasto. Siellä Suomessa on vissii kylmä? ;) Täällä loppui sadekausi ja lämpötilat ovat paranemaan päin. Tosin ei koskaan alle 25 astetta ole kylmempää ollut =)

Mittari huutaa täällä hoosianna tällä hetkellä noin 35 asteen lukemissa. Taivas on suht kirkas ja kaunista on. Kyllä minulla ikävä tänne on kun pääsen takaisin Suomeen. Tänne jää aivan mahtava ilmasto, monia hyviä ystäviä sekä hienoja historiallisia kohteita! Ja miksi kirjoitan näin, 16 yötä enää Iiron Jouluun on...

Sitten seuraavaan järkytykseen. Minulla on sittenkin viiksikasvua!!! Vaalea olen, sen tiedän enkä sille voi mitään... Mutta tsiigatkaa!!! Kyl must viel saadaan isän näköinen. Tosin kun kasvatus vie tuon 2 viikkoa niin suhde Anne-Mariin kärsii luultavasti niin paljon, että ei kannata... Mutta voihan Anne-Marikin tottua ;)

Näin se vaa menee... Ei se omena niin kauas ole pudonnut ;)
 Että sillälailla!

Noin, nyt voitte jo pyyhkiä kyyneleitä ja rauhoittua. Joo joo... Ei ole hauskaa enään...

Tosiaan ei enää mene kauaa kun pääsen kotiin. Yksi yö Helsingissä ja sitten Raumalle. Siellä toivon viettäväni koko joululoman. Pääsen taas sukulaisten luo, pelaamaan lätkää, bäfättämään ja nauttimaan hyvästä seurasta ja talvesta!

Mitä tälle blogille sitten käy? Jaa'a, sitä en tiedä... Mutta sanotaan vaikka näin, että ihme on jos en jälleen vuoden päästä ole jossain, joten eiköhän juttujakin ole tulevaisuudessa... Siitä lisää sitten joskus Helmikuussa...

Nähdään pian,

Ynkka

keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Rummun pärinää!

Nythän on niin, että siellä ei kovin moni näe minua... Pitkitän myös seuraavaa blogaustani tarkoituksella.

Asiaahan minulla ei hirveästi ole. Pidän tuosta musisoinnista enemmän! =D Mutta ensi viikolla tapahtuu paljon, Anne-Mari saapuu ja minun viiksien ja parran kasvatuksen on loputtava. Kyllä! Tiedän! On hauskaa ja joojoo, mutta täällä minun oli asiasta pakko lyödä vetoa. Eivät uskoneet että myös parta ja viikset voivat olla vaaleat.

Näistä parodian aineksista lisää tekstiä ja kuvia sitten ensi viikolla ;)

Mutta voi pojat että on jo ikävä kotiin. Nyt kun on vain muutama päivä jäljellä ja pitäisi nauttia viimeisistä päivistä, ottaa kaikki ilo irti, niin mitä teen minä? No ikävöin. Ja suunnittelen seuraavaa puolta vuotta. Myös joululoma on on mielenkiintoinen ajatus.

Sillä seurauksella, tai siis en tiedä johtuuko tästä vai mistä, mutta minulla on uni ongelmia... Viimeiset 4 päivää ja 12tuntia unta. Kroppa on ihan törkeen väsynyt, mutta kyn menee sängylle niin ajatukset eivät vain rauhoitu, mieli on vilkas. Eipä ole ennen unettomuusongelmia tällä tavalla ollut. Johtuu kuitenkin varmaan siitä että kroppa haluaa lätkää. Se haluaa päästää mehut ulos, sammuttaa aivot hetkeksi, käyttää voimaa muuhun kuin opiskeluun!

No mutta joululomalla pääseekin sitte jäälle. Ekat reenit pidetään jossain Raumalla, ja siellä pyöritetään serkkuja! Joten Nesu ja Jerppu, kannattaa alottaa reenit jo valmiiksi! Sitten alkaa myös bäfätys! Kaikki jotka eivät sanaa tunnista, unohtakaa. Ei teidän kuulukkaan tietää ;)

Mutta kyllä se aika vaan niin nopiasti painelee eteenpäin. Juurihan vasta minä tänne muutin...

Viiksikuvien odotusta vaan teille röhöttäjille ;)

Ynkka

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Perheen tärkeys!

Jälleen pahoittelut pitkästä odottelusta... Oli vähän kiirusta kun perhe kävi kylässä...

Taitaakin olla pitkä teksti siis luvassa...
Sorkkalaiset kissanpäivät, Baarijakkaralla nokosilla.
Hankalaa jälleen aloittaa. No Lasse tuli asumaan luokseni 9 yöksi ja vanhemmat menivät sitten Caribe Hiltoniin vanhan kaupungin kupeeseen. Eli saimme veljen kanssa tarpeeksi liikkumavaraa =D Oli oikeastaan aika jännä saada Lasse luokseni asumaan sillä emme ole olleen pitkiin aikoihin oikeastaan minkäänlaisissa tekemisissä keskenämme, kasvaneet niin sanotusti hyvin eri suuntiin.

Oheiset kuvat ovat minun ja Lassen historiakierrokselta. Vanhemmat tapaamme vasta ruokailuaikana =D

Päivän retki alkoi Plaza Colonilta. Kolumbuksen muistoksi pystytetty patsas sai ympärilleen aukion joka edelleen on rauhallinen paikka nauttia virvokkeita ja nauttia päivästä.

Plaza Colon ja itse herralle pystytetty muistomerkki saaren löytämisestä.
Plazalta matka jatkui San Cristobalin, uuden maailman suurimmalle linnoitukselle. Myöhemmin jatkoimme myös sille San Juanin kuuluisimmalle linnoitukselle El Morrolle. Kuvat ovat matkan varrelta.
Fuerte San Cristobal Plaza Colonilta.

Kurkkaus San Cristobalin tähystysaukosta.

San Cristobalin korkein paikka, ja kuva kohti Eurooppaa.

San Cristobalin korkein kohta uutta maailmaa ja El Morroa kohti.

Vanhan kaupungin hautausmaa El Morron linnoituksen kupeessa.

El Morro etuporttia kohti.

El Morron linnoitus 4:neltä tasolta.
 Ilma oli aivan mahtava. Ei liian kuuma, ei sateinen, mutta sopivan pilvinen. Tässä kohtaa pitää varmasti mainostaa, että tämä oli varmasti ensimmäinen yhteinen asia mitä teimme veljen kanssa pitkästä aikaa... Ja meillä oli kivaa! Tai ainakin minulla oli =D

Vanha ''rönsypuu'' vanhan kaupungin vanhimman, ja ainoan jäljellä olevan portin vieressä.

Pikkuveli ihmettelee uutta maailmaa.

Isoveli chillaa isännän tyyliin.


Perhedinneri. En tiä mut kylläpä näytän tässä turvonneelta, on tullu vissiin juopoteltua taas muutama päivä sillä en oikeasti ihan tuollaiselta näytä =D (vaikka selitykseltä kuullostaakin)
Tässä välissä pakkp huomauttaa, että yhteisestä perheruokailustakin on jo aikaa. Ja tarkoitan sellaista jossa oikeasti jutellaan perhejuttuja.

Iskän ja poikien lemppari kukkamaljakko!
Vaikka itse täällä asustelenkin, niin veljeni ja vanhempieni vierailu oli tärkeämpi kuin monet osaavat aavistaa. Ei pelkästään sen takia että oli kiva nähdä ''nuorekkaita'' vanhempiani tai veljeäni, mutta sen sisältö!

Kuten sanoin, perheemme on ollut viimeisten vuosien saatossa enemmän rikki kuin kasassa. Lapset lentelivät pois ja sisään kodista, paljon on tapahtunut. On hyviä ja huonoja asioita...

Mutta kun tähän päivään on tultu, olemme kaikki kasvaneet jollain lailla. Kaikilla asioilla on ollut tarkoituksensa. Kaikki eivät todellakaan tiedä mitä on tapahtunut, eikä heidän tarvitsekkaan, mutta ne ketkä tietävät ymmärtävät mistä puhun.

Tämän loman aika olemme puhuneet perheenä tärkeistä asioista. Erityisesti minä ja pikkuveljeni. Emme ole olleet koskaan mikään paita ja peppu. Enemmänkin sellainen sukat ja kalsarit. Niin erilaisia... Mutta tämän loman jälkeen ymmärrän veljeäni paljon paremmin. Puhuimme päivät ja yöt. Nautiskelimme jaloja alkoholijuomia (mm. yhden isän konjakkipullon yhdessä illassa), poltimme sikarit ja vietimme yhteistä aikaa. Uskomatonta...

Vaikka olemme edelleen erilaisia ihmisiä niin olemme myös niin samanlaisia... Veljeksiä... Kiitos Lasse!

Samalla minusta tuntuu myös siltä, että perheemme on yhtenäisempi kuin koskaan. Olemme edelleen samanlaisia. Isä innostuu kuin lapsi rommipullosta johon voi kaivertaa oman nimensä (eikä sisältökään huonoa ole) kun me muut katsomme toisiamme ja toteamme: ''osui ja upposi''. Äiti huolehtii lapsistaan edelleen kuin olisimme alle kymmenvuotiaita. Sitten vanhemmat vielä lääppivät... YÄÄKKK!!!!! YÖKS!

Minä säädän ja lasse kulkee flown mukana... Mutta silti olemme perhe joka täydentää toinen toisiaan ja yhdessä olemme lyömätön tiimi, joilla on hauskaa ravintoloissa ja muissa hulluissa ympäristöissä...

Niin, ja perheestämme tosin puuttui yksi jäsen. Lasken Anne-Marin jo kuitenkin perheemme jäseneksi. Eiköhän kihlautuminen kuitenkin ole jo niin lähellä perhesuhdetta. Harmi ettei Anne-Mari ollut mukana, mutta toisaalta saattaa olla, että tarvitsimme tämän hetken vielä ennenkuin Anne-Mari pysyvästi liittyy perheeseemme.

Elämme onnellisia aikoja...

Terveiset muuten Bacardin tehtailta!

Bacardin lepakkologo.
Tiesittekö mitä Bacardin logo symboloi? Mielestäni meidän perhe voisi omia sen jollain tavalla, se nimittäin symboloi hyvää terveyttä, perheen yhtenäisyyttä ja onnea =D

Mitäpä muuta tarvitsemme? Rakkautta ;)

perjantai 5. marraskuuta 2010

Pieni välivideo, Senior Ignatius Juutuubissa!

Moorjensta!

Oli pakko tulla oikeun esittämään tämä video myös tänne. Olen löytänyt isäni ensimmäisen videoesityksen internetistä:

Olkaapa hyvä!

Senior Ignatius, muka ruotsalainen???

Terveisin,

Ynkka

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Vanhojen innostuksien ääressä

Heippatitirallaa vaan kaikille!

Taas se viikko vain lähenee loppuaan. Juutuubibiisiä odottaville tämä ei ole se teksti jossa sitä mainostan, se tulee ulos perjantaina, ja väitän biisivalintani olevan vähintään mielenkiintoinen. Mutta sitten taas tiedän erään ihmisen joka innostuu aivan varmasti ja rallattelee sitä kotona ainakin Joulukuun 11. päivän tienoille =D Mutta siitä lisää perjantaina...

Mitenkäs vanhoista innostuksista nyt on sitten tullut tämän blogin aihe? Yksinkertaista... Ne ketkä tuntevat minut nuoruudestani, nyt olen jo niin vanha, saatavat muistaa kuinka halusin opetella soittamaan kitaraa nuorena, ja siinä samassa meni sitten laulu ja pari muutakin soitinta. Tämä rakas harrastus loppui sitten tyystin kun saavuin lukion viimeiseen vuoteen. Oli lukemista, töitä ja... laiskuutta... Eikä musiikkiopiston pakonomainen oppiminen ollut minun juttuni. Soittamisen hauskuus on se joka minua musiikissa viehättää.

Nyt sitten täällä ostin kitaran, ja olen tässä nyt muutaman viikon kasannut itselleni biisejä jo kahden setin verran. Toiset osaan hyvin, toiset huonommin. Ja sanoja nyt en muista sitten millään, lukumuistinihan on huonompi kuin kirkon verotulojen kasvu, no ehkei ihan niin huono, mutta kuitenkin...

Juutuubiin olen nyt saanut kaksi kipaletta ja perjantaina mäjähtää lisää. Tommi Läntisen biisin takana ei ollut muuta kuin ehkä kannanottomainen biisivalinta. The Eaglesin biisin valitsin siksi, että se on ollut minulle yksi kaikkein rakkaimmista lauluista koko ikäni, enkä sitä montaa kertaa ole esittänyt sen vaikeuden takia. Voin rehellisesti sanoa, että tuotakin versiota piti hinkata 4 tuntia kameran edessä, jotta sain minua miellyttävän version. Harmi vain että äänitys ja kuvauslaitteet eivät ole kummoiset. Ei sinäänsä, kuvauslaitatta vaihtamalla tuskin saa laulajasta paremman näköistä, mutta äänimaailman muutos olisi aika kova juttu.

Toivottavasti pääsisin esiintymään taas oikealle yleisölle pian =D

Toinen mielenkiintoinen uusvanha asia on Revenue Management. Sitä joskus ensimmäisenä Haaga vuonna lueskelin, mutta kun en sitä oikein päässyt käyttämään niin se jäi vähän unholaan. Mutta asiaan tuli muutos täällä. Herra Miguel Baltazar, portugalilainen Cornell'sista valmistunut ja mm. Sveitsissä opettanut Revenue Management velho sai päässäni aikaan mielenkiintoisen kliksahduksen. Jotenkin tuntui et :''heiiii, tää vois oikeesti olla mun juttu''. Ja nyt taas luen alan kirjoja, tutkimuksia ja tekstejä. Samalla pääni alkaa kasvaa kaikenlaisista ideoista joita haluaisin kokeilla!!!

Taitaapa tulla paha paikka taas pian kun pitäisi miettiä mihin sitä haluaisi töihin kun täältä palaa. Jos suunnitelmat menevät nappiin niin saatan muuttaa Raumalle ensi kesänä, mutta nyt sitten taas en osaa oikein ajatella sitä. Jos kiinnostukseni on Revenue Management niin mitää ihmettä sillä tekee siinä kaupungissa... Eipä oo sitä kuuluisaa demandia jotta vois ruveta kylvämään rahaa...

Olemme siis jälleen vaihteeksi hieman pattitilanteessa. Ehkäpä suuntaan ulkomaille. Mutta ongelmana onkin sitten se, että keväällä luulen saavani kaikki kurssit suoritetuksi Haagasta, mutta opinnäytetyö jää vielä syksyksi, tai voihan sen kesällä vääntää, mutta silti. Silloin en taida ulkomaille lähteä.

Se hieno tilanne minulla kuitenkin on, että jos ja kun päätän lähteä ulkomaille niin kontakteja, ja luultavasti myös ottajia löytyy. Kiina, Zanzibar, Puerto Rico, Iso-Britannia, Australia, Uusi-Seelanti, Jenkkilandia, Kanada, Sveitsi... Siinä sitä listaa mihin voisin mennä ja suht varmoista kontakteista on kyse. Lähinna harjoittelukohteina, mutta miksi ei myös pitemmäksi aikaa jos työt maistuvat ja muuten on kotiasiat kunnossa.

Mutta yksi juttu on sitten hakattu jo kallioon! Ilman Anne-Maria en lähde kuin Cornelliin. (Jos sinne pääsen joskus sisään, ja saan rahat kasaan, niin molempien ei välttämättä ole varaa sitä tehdä.) Muutoin parempi puoliskoni lähtee mukaan! Se on päätetty!!!

Ikävä on sinua! Ja myös teitä muita! Mut KisKistä enemmän!

Terkuin,

Ynkka

perjantai 29. lokakuuta 2010

Ynkan uusin ''Me olemme''!!!

Heipä vaan kaikille pitkästä aikaa...

Eipä ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa. Viikko hurahti taas nopeammin kuin ''Havari kaukalon päästä päähän'', eli todella nopeasti. Koulua on käyty, Lukkoa kannatettu Riston selostuksen kanssa... Niin ja kävin shoppailemassa oikeen kunnolla ilman naisia. Eli ei tullut kommentteja kuten: ''Älä ota tota!'' tai ''yäk''... No ei KisKis koskaan tuollainen ole ollut, mutta on se aika jännää shoppailla vaa niinku mies shoppaa...

Löysin kivoja vakosamettipaitoja, jotka sopivat tänne ilmastoon. Saas nähdä miten ne sopivat Suomeen =D Sitten pari muutakin tollasta mageeta rättiä tossa on. Sanoisin, että Suomessa nuo saattavat olla jopa hieman Tarvolalaisittain ''hintahtavia'' mutta eiköhän ne minulle kuitenkin sovi =D

Parempia kuia ehkä myöhemmin koska on hankala ottaa itsestään kuvia...

Itsensä kuvaaminen on tunnetusti hankalaa, joten yritän joskus myöhemmin uudestaan.
Annetaan vaihtoehtoisesti maisemakuvaa vanhan kaupungin yöstä...

Tummaa on, mutta niin kaunista... Vanhan kaupungin muuri yöllä meren rannalla.
Ja sitten otsikon aiheeseen. Ynkalta on ilmestynyt uusi juutuubihitti =D

Kauan mietin, että mikä se gibale nyt sitten olisi, mutta sieltähän se napsahti kuin ''Havarin lämäri!'' Klikatkaa ja nautiskelkaa, vaikkei se nyt taaskaan parasta mahdollista laatua ole...

Ynkan länkkrimenoa =D

Sitten vielä linkki minun Juutuubi kanavalle, mistä voi sitten katsella minun biisejäni ja videoita joista itse pidän...

Ynkan juutuubi kanava

Ei muuta kuin uuteen viikkoon töhinät tötteröille!!!

Ynkka