Karibian vaalein neekeri ja viiksivallu!

Hei vain kaikille!

Nyt sitä lupaamaani järkytystä koko kansalle!

Ilmasto on iha jees...

Ensimmäinen järkytys on tämä ilmasto. Siellä Suomessa on vissii kylmä? ;) Täällä loppui sadekausi ja lämpötilat ovat paranemaan päin. Tosin ei koskaan alle 25 astetta ole kylmempää ollut =)

Mittari huutaa täällä hoosianna tällä hetkellä noin 35 asteen lukemissa. Taivas on suht kirkas ja kaunista on. Kyllä minulla ikävä tänne on kun pääsen takaisin Suomeen. Tänne jää aivan mahtava ilmasto, monia hyviä ystäviä sekä hienoja historiallisia kohteita! Ja miksi kirjoitan näin, 16 yötä enää Iiron Jouluun on...

Sitten seuraavaan järkytykseen. Minulla on sittenkin viiksikasvua!!! Vaalea olen, sen tiedän enkä sille voi mitään... Mutta tsiigatkaa!!! Kyl must viel saadaan isän näköinen. Tosin kun kasvatus vie tuon 2 viikkoa niin suhde Anne-Mariin kärsii luultavasti niin paljon, että ei kannata... Mutta voihan Anne-Marikin tottua ;)

Näin se vaa menee... Ei se omena niin kauas ole pudonnut ;)

 Että sillälailla!

Noin, nyt voitte jo pyyhkiä kyyneleitä ja rauhoittua. Joo joo... Ei ole hauskaa enään...

Tosiaan ei enää mene kauaa kun pääsen kotiin. Yksi yö Helsingissä ja sitten Raumalle. Siellä toivon viettäväni koko joululoman. Pääsen taas sukulaisten luo, pelaamaan lätkää, bäfättämään ja nauttimaan hyvästä seurasta ja talvesta!

Mitä tälle blogille sitten käy? Jaa'a, sitä en tiedä... Mutta sanotaan vaikka näin, että ihme on jos en jälleen vuoden päästä ole jossain, joten eiköhän juttujakin ole tulevaisuudessa... Siitä lisää sitten joskus Helmikuussa...

Nähdään pian,

Ynkka

Rummun pärinää!

Nythän on niin, että siellä ei kovin moni näe minua... Pitkitän myös seuraavaa blogaustani tarkoituksella.

Asiaahan minulla ei hirveästi ole. Pidän tuosta musisoinnista enemmän! =D Mutta ensi viikolla tapahtuu paljon, Anne-Mari saapuu ja minun viiksien ja parran kasvatuksen on loputtava. Kyllä! Tiedän! On hauskaa ja joojoo, mutta täällä minun oli asiasta pakko lyödä vetoa. Eivät uskoneet että myös parta ja viikset voivat olla vaaleat.

Näistä parodian aineksista lisää tekstiä ja kuvia sitten ensi viikolla ;)

Mutta voi pojat että on jo ikävä kotiin. Nyt kun on vain muutama päivä jäljellä ja pitäisi nauttia viimeisistä päivistä, ottaa kaikki ilo irti, niin mitä teen minä? No ikävöin. Ja suunnittelen seuraavaa puolta vuotta. Myös joululoma on on mielenkiintoinen ajatus.

Sillä seurauksella, tai siis en tiedä johtuuko tästä vai mistä, mutta minulla on uni ongelmia... Viimeiset 4 päivää ja 12tuntia unta. Kroppa on ihan törkeen väsynyt, mutta kyn menee sängylle niin ajatukset eivät vain rauhoitu, mieli on vilkas. Eipä ole ennen unettomuusongelmia tällä tavalla ollut. Johtuu kuitenkin varmaan siitä että kroppa haluaa lätkää. Se haluaa päästää mehut ulos, sammuttaa aivot hetkeksi, käyttää voimaa muuhun kuin opiskeluun!

No mutta joululomalla pääseekin sitte jäälle. Ekat reenit pidetään jossain Raumalla, ja siellä pyöritetään serkkuja! Joten Nesu ja Jerppu, kannattaa alottaa reenit jo valmiiksi! Sitten alkaa myös bäfätys! Kaikki jotka eivät sanaa tunnista, unohtakaa. Ei teidän kuulukkaan tietää ;)

Mutta kyllä se aika vaan niin nopiasti painelee eteenpäin. Juurihan vasta minä tänne muutin...

Viiksikuvien odotusta vaan teille röhöttäjille ;)

Ynkka

Uutta Ynkkaa!!!

Käykääs tsekkaas uus pätkä!

Linkki Katselemaan Ynkkaa

Terkuin,

Ynkka

Perheen tärkeys!

Jälleen pahoittelut pitkästä odottelusta... Oli vähän kiirusta kun perhe kävi kylässä...

Taitaakin olla pitkä teksti siis luvassa...

Sorkkalaiset kissanpäivät, Baarijakkaralla nokosilla.

Hankalaa jälleen aloittaa. No Lasse tuli asumaan luokseni 9 yöksi ja vanhemmat menivät sitten Caribe Hiltoniin vanhan kaupungin kupeeseen. Eli saimme veljen kanssa tarpeeksi liikkumavaraa =D Oli oikeastaan aika jännä saada Lasse luokseni asumaan sillä emme ole olleen pitkiin aikoihin oikeastaan minkäänlaisissa tekemisissä keskenämme, kasvaneet niin sanotusti hyvin eri suuntiin.

Oheiset kuvat ovat minun ja Lassen historiakierrokselta. Vanhemmat tapaamme vasta ruokailuaikana =D

Päivän retki alkoi Plaza Colonilta. Kolumbuksen muistoksi pystytetty patsas sai ympärilleen aukion joka edelleen on rauhallinen paikka nauttia virvokkeita ja nauttia päivästä.

Plaza Colon ja itse herralle pystytetty muistomerkki saaren löytämisestä.

Plazalta matka jatkui San Cristobalin, uuden maailman suurimmalle linnoitukselle. Myöhemmin jatkoimme myös sille San Juanin kuuluisimmalle linnoitukselle El Morrolle. Kuvat ovat matkan varrelta.

Fuerte San Cristobal Plaza Colonilta.

Kurkkaus San Cristobalin tähystysaukosta.

San Cristobalin korkein paikka, ja kuva kohti Eurooppaa.

San Cristobalin korkein kohta uutta maailmaa ja El Morroa kohti.

Vanhan kaupungin hautausmaa El Morron linnoituksen kupeessa.

El Morro etuporttia kohti.

El Morron linnoitus 4:neltä tasolta.

 Ilma oli aivan mahtava. Ei liian kuuma, ei sateinen, mutta sopivan pilvinen. Tässä kohtaa pitää varmasti mainostaa, että tämä oli varmasti ensimmäinen yhteinen asia mitä teimme veljen kanssa pitkästä aikaa... Ja meillä oli kivaa! Tai ainakin minulla oli =D

Vanha ''rönsypuu'' vanhan kaupungin vanhimman, ja ainoan jäljellä olevan portin vieressä.

Pikkuveli ihmettelee uutta maailmaa.

Isoveli chillaa isännän tyyliin.

Perhedinneri. En tiä mut kylläpä näytän tässä turvonneelta, on tullu vissiin juopoteltua taas muutama päivä sillä en oikeasti ihan tuollaiselta näytä =D (vaikka selitykseltä kuullostaakin)

Tässä välissä pakkp huomauttaa, että yhteisestä perheruokailustakin on jo aikaa. Ja tarkoitan sellaista jossa oikeasti jutellaan perhejuttuja.

Iskän ja poikien lemppari kukkamaljakko!

Vaikka itse täällä asustelenkin, niin veljeni ja vanhempieni vierailu oli tärkeämpi kuin monet osaavat aavistaa. Ei pelkästään sen takia että oli kiva nähdä ''nuorekkaita'' vanhempiani tai veljeäni, mutta sen sisältö!

Kuten sanoin, perheemme on ollut viimeisten vuosien saatossa enemmän rikki kuin kasassa. Lapset lentelivät pois ja sisään kodista, paljon on tapahtunut. On hyviä ja huonoja asioita...

Mutta kun tähän päivään on tultu, olemme kaikki kasvaneet jollain lailla. Kaikilla asioilla on ollut tarkoituksensa. Kaikki eivät todellakaan tiedä mitä on tapahtunut, eikä heidän tarvitsekkaan, mutta ne ketkä tietävät ymmärtävät mistä puhun.

Tämän loman aika olemme puhuneet perheenä tärkeistä asioista. Erityisesti minä ja pikkuveljeni. Emme ole olleet koskaan mikään paita ja peppu. Enemmänkin sellainen sukat ja kalsarit. Niin erilaisia... Mutta tämän loman jälkeen ymmärrän veljeäni paljon paremmin. Puhuimme päivät ja yöt. Nautiskelimme jaloja alkoholijuomia (mm. yhden isän konjakkipullon yhdessä illassa), poltimme sikarit ja vietimme yhteistä aikaa. Uskomatonta...

Vaikka olemme edelleen erilaisia ihmisiä niin olemme myös niin samanlaisia... Veljeksiä... Kiitos Lasse!

Samalla minusta tuntuu myös siltä, että perheemme on yhtenäisempi kuin koskaan. Olemme edelleen samanlaisia. Isä innostuu kuin lapsi rommipullosta johon voi kaivertaa oman nimensä (eikä sisältökään huonoa ole) kun me muut katsomme toisiamme ja toteamme: ''osui ja upposi''. Äiti huolehtii lapsistaan edelleen kuin olisimme alle kymmenvuotiaita. Sitten vanhemmat vielä lääppivät... YÄÄKKK!!!!! YÖKS!

Minä säädän ja lasse kulkee flown mukana... Mutta silti olemme perhe joka täydentää toinen toisiaan ja yhdessä olemme lyömätön tiimi, joilla on hauskaa ravintoloissa ja muissa hulluissa ympäristöissä...

Niin, ja perheestämme tosin puuttui yksi jäsen. Lasken Anne-Marin jo kuitenkin perheemme jäseneksi. Eiköhän kihlautuminen kuitenkin ole jo niin lähellä perhesuhdetta. Harmi ettei Anne-Mari ollut mukana, mutta toisaalta saattaa olla, että tarvitsimme tämän hetken vielä ennenkuin Anne-Mari pysyvästi liittyy perheeseemme.

Elämme onnellisia aikoja...

Terveiset muuten Bacardin tehtailta!

Bacardin lepakkologo.

Tiesittekö mitä Bacardin logo symboloi? Mielestäni meidän perhe voisi omia sen jollain tavalla, se nimittäin symboloi hyvää terveyttä, perheen yhtenäisyyttä ja onnea =D

Mitäpä muuta tarvitsemme? Rakkautta ;)

Pieni välivideo, Senior Ignatius Juutuubissa!

Moorjensta!

Oli pakko tulla oikeun esittämään tämä video myös tänne. Olen löytänyt isäni ensimmäisen videoesityksen internetistä:

Olkaapa hyvä!

Senior Ignatius, muka ruotsalainen???

Terveisin,

Ynkka

Vanhojen innostuksien ääressä

Heippatitirallaa vaan kaikille!

Taas se viikko vain lähenee loppuaan. Juutuubibiisiä odottaville tämä ei ole se teksti jossa sitä mainostan, se tulee ulos perjantaina, ja väitän biisivalintani olevan vähintään mielenkiintoinen. Mutta sitten taas tiedän erään ihmisen joka innostuu aivan varmasti ja rallattelee sitä kotona ainakin Joulukuun 11. päivän tienoille =D Mutta siitä lisää perjantaina...

Mitenkäs vanhoista innostuksista nyt on sitten tullut tämän blogin aihe? Yksinkertaista... Ne ketkä tuntevat minut nuoruudestani, nyt olen jo niin vanha, saatavat muistaa kuinka halusin opetella soittamaan kitaraa nuorena, ja siinä samassa meni sitten laulu ja pari muutakin soitinta. Tämä rakas harrastus loppui sitten tyystin kun saavuin lukion viimeiseen vuoteen. Oli lukemista, töitä ja... laiskuutta... Eikä musiikkiopiston pakonomainen oppiminen ollut minun juttuni. Soittamisen hauskuus on se joka minua musiikissa viehättää.

Nyt sitten täällä ostin kitaran, ja olen tässä nyt muutaman viikon kasannut itselleni biisejä jo kahden setin verran. Toiset osaan hyvin, toiset huonommin. Ja sanoja nyt en muista sitten millään, lukumuistinihan on huonompi kuin kirkon verotulojen kasvu, no ehkei ihan niin huono, mutta kuitenkin...

Juutuubiin olen nyt saanut kaksi kipaletta ja perjantaina mäjähtää lisää. Tommi Läntisen biisin takana ei ollut muuta kuin ehkä kannanottomainen biisivalinta. The Eaglesin biisin valitsin siksi, että se on ollut minulle yksi kaikkein rakkaimmista lauluista koko ikäni, enkä sitä montaa kertaa ole esittänyt sen vaikeuden takia. Voin rehellisesti sanoa, että tuotakin versiota piti hinkata 4 tuntia kameran edessä, jotta sain minua miellyttävän version. Harmi vain että äänitys ja kuvauslaitteet eivät ole kummoiset. Ei sinäänsä, kuvauslaitatta vaihtamalla tuskin saa laulajasta paremman näköistä, mutta äänimaailman muutos olisi aika kova juttu.

Toivottavasti pääsisin esiintymään taas oikealle yleisölle pian =D

Toinen mielenkiintoinen uusvanha asia on Revenue Management. Sitä joskus ensimmäisenä Haaga vuonna lueskelin, mutta kun en sitä oikein päässyt käyttämään niin se jäi vähän unholaan. Mutta asiaan tuli muutos täällä. Herra Miguel Baltazar, portugalilainen Cornell'sista valmistunut ja mm. Sveitsissä opettanut Revenue Management velho sai päässäni aikaan mielenkiintoisen kliksahduksen. Jotenkin tuntui et :''heiiii, tää vois oikeesti olla mun juttu''. Ja nyt taas luen alan kirjoja, tutkimuksia ja tekstejä. Samalla pääni alkaa kasvaa kaikenlaisista ideoista joita haluaisin kokeilla!!!

Taitaapa tulla paha paikka taas pian kun pitäisi miettiä mihin sitä haluaisi töihin kun täältä palaa. Jos suunnitelmat menevät nappiin niin saatan muuttaa Raumalle ensi kesänä, mutta nyt sitten taas en osaa oikein ajatella sitä. Jos kiinnostukseni on Revenue Management niin mitää ihmettä sillä tekee siinä kaupungissa... Eipä oo sitä kuuluisaa demandia jotta vois ruveta kylvämään rahaa...

Olemme siis jälleen vaihteeksi hieman pattitilanteessa. Ehkäpä suuntaan ulkomaille. Mutta ongelmana onkin sitten se, että keväällä luulen saavani kaikki kurssit suoritetuksi Haagasta, mutta opinnäytetyö jää vielä syksyksi, tai voihan sen kesällä vääntää, mutta silti. Silloin en taida ulkomaille lähteä.

Se hieno tilanne minulla kuitenkin on, että jos ja kun päätän lähteä ulkomaille niin kontakteja, ja luultavasti myös ottajia löytyy. Kiina, Zanzibar, Puerto Rico, Iso-Britannia, Australia, Uusi-Seelanti, Jenkkilandia, Kanada, Sveitsi... Siinä sitä listaa mihin voisin mennä ja suht varmoista kontakteista on kyse. Lähinna harjoittelukohteina, mutta miksi ei myös pitemmäksi aikaa jos työt maistuvat ja muuten on kotiasiat kunnossa.

Mutta yksi juttu on sitten hakattu jo kallioon! Ilman Anne-Maria en lähde kuin Cornelliin. (Jos sinne pääsen joskus sisään, ja saan rahat kasaan, niin molempien ei välttämättä ole varaa sitä tehdä.) Muutoin parempi puoliskoni lähtee mukaan! Se on päätetty!!!

Ikävä on sinua! Ja myös teitä muita! Mut KisKistä enemmän!

Terkuin,

Ynkka

Ynkan uusin ''Me olemme''!!!

Heipä vaan kaikille pitkästä aikaa...

Eipä ole oikein ollut mitään kirjoitettavaa. Viikko hurahti taas nopeammin kuin ''Havari kaukalon päästä päähän'', eli todella nopeasti. Koulua on käyty, Lukkoa kannatettu Riston selostuksen kanssa... Niin ja kävin shoppailemassa oikeen kunnolla ilman naisia. Eli ei tullut kommentteja kuten: ''Älä ota tota!'' tai ''yäk''... No ei KisKis koskaan tuollainen ole ollut, mutta on se aika jännää shoppailla vaa niinku mies shoppaa...

Löysin kivoja vakosamettipaitoja, jotka sopivat tänne ilmastoon. Saas nähdä miten ne sopivat Suomeen =D Sitten pari muutakin tollasta mageeta rättiä tossa on. Sanoisin, että Suomessa nuo saattavat olla jopa hieman Tarvolalaisittain ''hintahtavia'' mutta eiköhän ne minulle kuitenkin sovi =D

Parempia kuia ehkä myöhemmin koska on hankala ottaa itsestään kuvia...

Itsensä kuvaaminen on tunnetusti hankalaa, joten yritän joskus myöhemmin uudestaan.

Annetaan vaihtoehtoisesti maisemakuvaa vanhan kaupungin yöstä...

Tummaa on, mutta niin kaunista... Vanhan kaupungin muuri yöllä meren rannalla.

Ja sitten otsikon aiheeseen. Ynkalta on ilmestynyt uusi juutuubihitti =D

Kauan mietin, että mikä se gibale nyt sitten olisi, mutta sieltähän se napsahti kuin ''Havarin lämäri!'' Klikatkaa ja nautiskelkaa, vaikkei se nyt taaskaan parasta mahdollista laatua ole...

Ynkan länkkrimenoa =D

Sitten vielä linkki minun Juutuubi kanavalle, mistä voi sitten katsella minun biisejäni ja videoita joista itse pidän...

Ynkan juutuubi kanava

Ei muuta kuin uuteen viikkoon töhinät tötteröille!!!

Ynkka

Uusi biisi kuunneltavissa, jopa hieman kantaaottava ;)

Hei vain kaikille!


Sain viimein oman lopullisen kitarani! Sen kunniaksi pamautin kipaleen sellaisen asian puolesta johon toivoisin tekoja... Liian moni kärsii... Enkä nyt puhu itsestäni...


Linkki tuossa alapuolella vie Youtubeen. Latasin videon sinne sikse, että bloggerin videoidenlataussysteemi ei toimi...


Toivottavasti tykkäätte...


Linkki Youtubeen...



Terkuin,


Ynkka

Mielipide Raamatusta ja New World Orderista!

Kaikki, jotka eivät halua kuulla minun keskustelevan uskonnollisesta aiheesta jatkakoon seuraavaan blogiin =D En myöskään suosittele blogia perheen nuorimmille.

Olen seurannut Suomessa kovasti puhuttanutta homokeskustelua. Olen hyvin neutraali kaikessa homouteen liittyvässä, mielenkiintoni on kuitenkin uskon asioissa. Miksi homoja tulisi eriarvoistaa Raamatun mukaan, kirjan jonka on kirjoittanut ihminen, eikä vain yksi vaan kyseessä on yhdistelmä monien ihmisten aikaansaannoksista parin sadan vuoden sisältä. Ja tämä ''jumalallinen teos'' tuli ulos 400-luvulla ihmisten editoimana.

Viimeistään seuraava kirjoitus sai kuitenkin mieleni räjähtämään! Ja sen alla käyty keskustelu New World Orderista! Jouko Pihon (KD) mielipide Homoista!

New World Order... Jokin hemmetin uusi juttu muka? Lukekaa historiaa hyvät ihmiset!

Voidaan puhua New World Orderista kun Kristinusko sai jalansijaa Rooman Valtakunnassa. Vanha roomalainen yhteiskunta ei enää toiminutkaan, ja sen aikainen yhteiskunta romahti 400-luvulla. Oli aika uudelle maailmanjärjestykselle.

Seurasi Kristinuskon aika joka alkoi Pimeällä keskiajalla. Aikaa hallitsi ihmisten luoma kirkko, myös kristinuskoksi kutsuttu instituutio. Ja yllättäen tätäkin istituutiota johti ihminen, ei Jumala!

Kristillisen Jumalan nimeen tapettiin ihmisiä, paljon ihmisiä...

1500-luvulla kristinuskoa alettiin kyseenalaistaa, ja kristinusko hajosi useisiin palasiin. Seurauksena uusi järjestys taas vaihteeksi. Kirkko alkoi maallistua. Monia kirkon asiat eivät edes kiinnosta kun ennen se oli elämän ydin asia.

Tähän päivään tultaessa kristinusko on vaikeuksissa nykyajan ilmiöiden kanssa. Teknologia, sananvapaus, ihmisarvo... Listaa voi jatkaa ikuisuuksia. Yhteiskunnat muuttuvat, ihmiset muuttuvat? Onko se hyvä asia? Onko se koskaan ollut? Maailma vain valitettavasti muuttuu kuten myös ihmiset sen mukana. Voisinko jopa kutsua tätä hieman evoluutioksi. Ihmiset osaavat oikeasti ajatella.

Salaliitto homojen takana? Mitä ihmettä?!? Elokuvien takia??? Pitäisikö Hollywoodin takia meillä olla myös salaliitto Star Warsin, Taru Sormusten Herrasta ja Harry Potterin pohjalta? Ei hyvää päivää. Tapeltaisiin siitä kuka on todellisuudessa haltia ja kuka kääpiö... Toiset huitovat valomiekoilla niitä jotka ovat tarpeeksi valkoisia. Hieman ehkä lennokasta, mutta sama asia! Juuri näin...

Mitä tulee Raamattuun, 1600 vuotta vanhaan ihmisten luomaan kirjaan, jota pidetään uskonnon perustana. Kirjat eivät valitettavasti ehity ihmisen mukana. Kirjat ovat ajan yhteiskunnan pohjalta syntyneitä. Arvokkaita historiallisia teoksia, mutta voiko niistä ammentaa jotain? Lähimmäisen rakkautta yms. Tottakai, mutta eiköhän ole itsestään selvää, että ilman Raamattuakin rikokset ihmisarvoa vastaan ovat tuomittuja, tai ainakin pitäisi olla. Raamattu on ollut perustana myös siis lansimaiselle lakikäytännölle, mutta laitkin ovat muuttuneet yhteiskuntien mukana.

Raamattua noudattaville minulle on kysymys. Jos esimerkiksi homous on tuomittavissa, niin miksi esimerkiksi vaimoaan pettävät miehet eivät sitten ole tuomittuja samalla tavalla? Heiltä kaikilta pitäisi viedä oma ihmisarvo pois, eikä Jumalan eteen ole tulemista. No seuraavaksi joku tulee leukailemaan minulle anteeksiannosta, tiedän sen. Mutta jos petät opetusta ja saat anteeksi niin miten se toimii homoilla? Eli he menevät naimisiin, tekevät syntiä ja sitten saavat anteeksi??? Melko epäselvää, mutta näinhän se menee.

Eli tällöin anteeksi annetuilla homoilla on oikeus täyteen ihmisarvoon kuten myös pettäjillä yms. Mitenkäs Raamatun opetus orjista? Toimiiko nykypäivänä? Jos joku ei ymmärrä mistä puhun niin tässäpä todisteiksi muutama raamatun kohta etten ihan tyhjän päällä leiju. : 3. Moos.18:22 ja Room.1:24-28 sekä 1.Kor.6:9.

Tässä kohtaan kerron itse olevani uskova, mutta en usko ihmisen luomiin uskontoihin. Uskon että kaiken takana on jotain, mutta mitä, sitä en tiedä. Vastauksia joita minä haen ei kukaan voi antaa. Ihmisen luomia uskontoja on monia, kaikilla omat vastaukset, jotka on sovitettu yhteiskuntaan. Eikö kukaan koskaan mieti mikä tai mitkä ovat niitä oikeita jumalia? Mikä oppi on oikein? Kukaan ei osaa sanoa, kukaan ei voi sanoa! 

Uskonnot luotiin jo tuhansia vuosia sitten, mutta miksi. Osa luotiin pelon luomiseksi. Tarvittiin uhreja jotta Jumalat saatiin suopeiksi. Toisille Jumalat olivat henkiä joita ei saanut suututtaa. Sitten Uskontoja oli vallan tukipilareina. Niiden tarkoitus oli saada ihmiset uskomaan johonkin luoden hyvän olon tunnetta vaikeina aikoina, hyvä tarkoitus, mutta kuitenkin heidän piti antaa taloudellista tukea saadakseen asiat paremmiksi. 

Uskonnot ovat olleet myös hyviä syitä käydä sotaa. Tässä kohtaa tullan tilanteeseen jossa ihmiset sanovat että ei se ole uskonnon vaan ihmisen syytä että tapellaan. Aivan! Mutta uskonnot ovat ihmisen luomia tiettyihin tarkoitusperiin. Uskontoja on kuitenkin voitu tulkita kunkin yhteiskunnan tavalla. Milloin pitää tuhota vääräuskoiset. Missä lähimmäisen rakkaus? Kaikki ihmiset ovat yhtä tärkeitä! Ei uskonnolla ole väliä!

Millä tavalla siis homot ovat sen erilaisenpia kuin sinä tai minä. Ei mitenkään. Rakkaus ja onnellisuus ovat vain ja ainoastaan kunkin henkilököhtainen asia. Sillä ei ole mitään tekemistä muiden ihmisten mielipiteillä. Tai mitä yhteiskunta sanoo. Jos joku tulee onnelliseksi siitä, että saa jakaa elämänsä ihmisen kanssa joka tekee hänet onnelliseksi, voimmeko syyttää häntä? Ja adoptio homoille? Mitä pahaa. Väitän, että maailmassa on paljon hyviä homo pareja, jotka antavat paljon paremman kodin lapselle kuin moni heteropari. 

Miten käy lapselle koulussa kun hänellä on kaksi isää? Yhteiskunnan muuttuessa siitäkin tabusta varmaan jo kohta päästään eroon, mutta kaikki on pitkälti vanhemmista kiinni. Miten kiusaaminen siitä, että on kaksi isää eroaa kiusaamisena siitä, että sun isä onki kehitysvammainen, tai sun isä on köyhä juoppo. Jos lasta kiusataan koulussa syystä tai toisesta, ei se ole hyväksyttävää! Se ei ole lähimmäisen rakkautta. Lapsia kiusataan jatkuvasti lisääntyvin määrin, heillä on oikeasti paha olla. Heille lyödään pilleripurkki kouraan masennuksen takia, ja samalla yhteiskunta keskustelee homoista!

Pitäisikö pikkuhiljaa olla huolissaan? Mitkä ovat yhteiskunnan prioriteetit muutoksessa? Väistämätöntähän se on, että maailmanjärjestys muuttuu jälleen. Ei ole ensimmäinen kerta, eikä takuulla viimeinen!


Iiro Ignatius


En ole poliitikko tai minkään arvoinen tohtori.
En ole eduskuntavaaliehdokas.
Sanon mielipiteeni aina suoraan ja kirjoitan muuten vain.
Lempiharrastukseni vain sattuu olemaan Historia.
Ja kun kuppini menee nurin, joku saa kyytiä!

Fino on the ice! The Greatest Ice Show In Caribbean!

tämän blogin aiheena onkin sitten saaren sisäinen matkailu. Kaverini Hector päätti järjestää minulle yllätyksen joten perjantain kunniaksi lähdimme ajelemaan San Juanista kohti länttä. Matkan ensimmäinen pysäkki tehtiin heti San Juanin ulkopuolella Krispy Kremeen.

Krispyssä saimme hyvät, ilmaiset donitsit.

Se mikä teki tästä paikasta hauskan kertomisen kannalla oli vierailu. Krispyn donitsit ovat ihan hyviä, eivät niin hyviä kuin Arnolds'in, mutta kuitenkin. Menimme sisälle saadaksemme yhden donitsin mieheen, mutta siellä olikin ilmainen maistijaistarjous jonottajille. Jonotimme hetken, saimme donitsit (tarkoituksena vissiin se, että tiedäme mitä tilaamme, ja ehkä tilaamme jopa kahvit), aloitimme syömään niitä kunnes ystäväni ilmoitti: ''Perhana kun jäi lompakko autoon, täytyy käydä hakemassa''. Minä sitten mukaan, menimme autoon ja jatkoimme matkaa =D Saimme donitsimme =D

Seuraava määränpää olisikin sitten Arecibo. Jatkoimme matkaa melko vaihtelivissa maisemissa. Matkavälineinä toimivat uuden karhea Mitsubishi Lancer ja paska Sonyn navigaattori.

Jossain päin Puerto Ricoa matkalla Arceiboon.

Paska navigaattori ohjasi meitä mitä oudoimmille reiteille...

Navigaattorin näkemys nopeasta oikotiestä.

Sitten saavuimme kuitenkin jonkin ajan, ja neuvojen, jälkeen perille Arecibo Observatoryyn ja maailman suurimmalle satelliitille. Joku saattaa muistaa näkymän elokuvasta James Bond ja Kultainen Silmä. Halkaisijaltaan yli 350 metriä vastaanotin rakennettiin vuonna 1963 ja sen ylläpidosta vastaa Cornell'sin yliopisto. Voin kertoa, että aika massiivinen. Ei mahdu edes kuviin kunnolla. Joku minulta jo kysyikin mitä tämä satelliitti nyt sitten vastaanottaa... En minä tiedä, jotain avaruusjuttuja luultavasti. Koittavat soitella Marssiin ja sillee...

Vastaanotin on rakennettu luonnolliseen ''kuoppaan'' vuorten väliin.

Minä en näistä ymmärrä, mutta pallomainen osa on joku satelliittihärpäke ja tuo tikku on vielä parempi sellainen. Pylväs joka sojottaa tuolta metsästä on yksi kolmesta tukipuusta satelliitin rakennelmalle.

Puerto Rico ei ole mitään tasaista maata kuten Kuuba. Yksi syy jonka vuoksi saari ei aluksi espanjalaisia kiinnostanutkaan.

Sitten jatkoimme matkaa yllätykselleni, ja mikä todellinen yllätys se olikaan.

Tässä vaiheessa oli jo hyvä hieman miettiä asioita.

Saavuimme Aguadillan kaupunkiin aivan saaren länsirannalle n. 7o mailia San Juanista. Siellä minua odotti Karibian suurin (ja yhtäjaksoisesti jäässä oleva) Jääpuisto. Kaukalo, jos sitä nyt voi siksi kutsua, oli matala ja heikosti plankitettu (ei kestäisi minun taklauksia) mutta jäätä kuitenkin! Kaukalo oli meidän siniseltä siniselle kokoinen alue, mutta hauskaa oli. Luistimet tosin olivat sellaiset, että jopa paikallaan liukui sivuttain...

Yhtä hymyä luistimet jalassa.

Ilo irti!!!

Kaverini kertoi että kuunteli keskusteluja muiden asiakkaiden hinnoittelusta. Minulle maksoi koko homma 10 dollaria sisältäen tunnin aikaa ja luistimet. Muille tarjottiin 15 luistimet, tunti aikaa ja vähän lämpimämpiä vaatteita. En ollut ainoa hallissa, mutta takuula ainoa jäällä joka oli shortseissa ja kesäpaidassa ;)

Pakkohan se oli testata jäätä myös lähempää ;)

Pakkohan se oli vähän karibeille opettaa nopeaa kynäilyä vaikka taikakeppi olikin Suomessa.

Pieni hikikin =D Hallissa ei todellakaan siis ollut kylmä suomalaisen mielestä, mutta kameramies valitteli kylmyyttä.

''This is almost like home!''

Aivan mahtavaa oli päästä jäälle! Kiitokset ystävälleni Hector Picorellille!

Näillä eväillä jatketaan uuteen viikkoon, ja ensin tietysti viikonloppuun ;)

Puerto Ricosta ja päivä vanhassa kaupungissa

Jos asut San Juanissa ja sinulle siunaantuu monta tuntia vapaata sateettomana päivänä, on varsin helppo valita mitä tekee. Lähden kävelylle vanhaan kaupunkiin. Siellä voi viettää huolettomasti koko päivän linnoituksien ja muun kaupungin syleilyssä. Tänään jätin linnoitukset väliin, sillä päätin kuvata hieman tuntemattomampia alueita.

Ennen kuvia voisin valaista hieman Puerto Ricon historiaa. Puerto Rico oli yksi ensimmäisistä saarista, jonka Kristoffer Kolumbus löysi toisella matkallaan 1493. Saarta asuttivat tuolloin Taínos -intiaanit. Alun perin saarta kutsuttiin San Juan Bautistaksi, Johannes Kastajan mukaan, ja sinne syntynyttä satamaa Puerto Ricona. Myöhemmin nimet menivät toisin päin. San Juanin kaupunki kehittyi Karibian suurimman luonnonsataman viereen. Kallioinen saareke suojasi kaupunkia hyökkäyksiltä, ja Juan Ponce de Leonin, yhden kuuluisimmista löytöretkeilijöistä johdolla espanjalaiset voittivat alkuperäiskansat saaden hetkeksi aikaa hengähtää.

Ensimmäinen linnoitus pystytettiin 1533 ja nimeksi tuli La Fortaleza. Tällä hetkellä kyseinen rakennus toimii paikallisen kuvernöörin asuntona. Sitten myöhemmin pystytettiin Castillo San Felipe El Morro (alkoi 1539) ja Castillo San Cristobal (valmistui 1783). Fortaleza oli kaiken keskus ja paikka jossa säilytettiin Espanjan aarteita. San Juanista tuli nopeasti yksi tärkeimmistä, ellei jopa tärkein, satamista espanjalaisille. Se oli ensimmäinen satama uuteen maailmaan tultaessa, ja toisin sanoen viimeinen matkattaessa Eurooppaan.

Sen huomasivat myös ranskalaiset, britit ja hollantilaiset, jotka toistuvasti yrittivät saada kaupunkia itselleen. Tästä syystä kaupunkia aloitettiin linnoittamaan toden teolla vuonna 1539. El Morroa rakennettiin 400 vuotta. Se oli valmis monta kertaa, mutta aina jostain syystä päätettiin muuria korottaa yms. Nyt se seisoo jylhänä niemen kärjessä, sisältäen uuden maailman yhden ensimmäisistä majakoista.

Castillo San Cristobal rakennettiin toiseen päähän saareketta suojaamaan kaupunkia mereltä, mutta myös mannermaan hyökkäyksiltä. Linnoitus on suurin, jonka espanjalaiset uuteen maailmaan rakensivat kattaen yli 27 aaria.

San Juan toimi muun muassa vuonna 1607 muonalisäys satamana semmoisille laivoille kuin Godspeed, Susan Constant ja Discovery, jotka ovat tunnettuja niille jotka tietävät Pohjois-Amerikan ensimmäisistä siirtokunnista sitten Viikinkien, nimittäin brittien löytöretkilaivue. Se perusti myöhemmin Jamestownin, ensimmäisen siirtokunnan nykyisen Virginian alueelle.

1750 luvuille asti, San Juan toimi vain tärkeänä satamakaupunkina, ja suurin osa saaresta oli vielä tuntematon. Vasta silloin Espanja alkoi hyödyntää saarta muutenkin kuin satamana.

Espanja menetti Hispaniolan 1821, mukaan lukien Uuden Maailman vanhimman siirtokunnan ja kaupungin Santo Domingon Haitilaisten hyökätessä. Meksiko itsenäistyi samana vuonna, kuten myös muut alueet Etelä- ja Väli-Amerikassa. 1845 Florida siirtyi Yhdysvalloille. Sitten 1898 alkoi Yhdysvaltain ja Espanjan välinen sota. Espanja menetti viimeisetkin rippeensä otteesta uudessa maailmassa. Kuuba ja Puerto Rico siirtyivät Yhdysvaltain alueiksi, niin kutsutuiksi itsehallintoalueiksi. (Estado Libre Asociado, The Commonwalth).

Tästä päivästä lähtien, ja vaikka asiat Kuubassa menivätkin vähän toisella tavalla, Puerto Rico kuuluu edelleen Yhdysvaltaoihin. Sen kansalaiset ovat yhdysvaltalaisia ja maata hallitsee oma senaatti, joka voi myös säätää lakeja. Mutta pääasiassa Puerto Rico noudattaa Yhdysvaltojen johdon vaatimuksia.

Ja sitten hieman kuvia. Linnoituksista luvassa kuvia myöhemmin.

Pulupuiston (Parque de Palomas) vieressä kummitädillä ei olisi kivaa. Taustalla Capilla Del Cristo, lähes ilmaan rakennettu kappeli.

Väriloistoa Sol streetillä.

Kaupungin vanha portti merelle.

Väriloistoa San Sebastian streetillä.

San Sebastian street.

Ja kuten näkyy niin tässä kohtaa alkoi sade jälleen hiipiä ylleni. Sadekausi on täällä alkanut noin pari viikkoa sitten, ja vettä voi tulla milloin vain, ja todella yllättäen.

Boulevard del valle kohti San Cristobalin linnoitusta. Vasemmalla menevä muuri menee kohti Castillo San Felipe El Morroa kohti, varmasti San Juanin kuuluisinta maamerkkiä kohti.

San Justo street.

Takaisin San Sebastian streetillä. On kyllä ihan mielettömiä taloja.

San Sebastian street kohti itää.

Ah... Mun värit San Sebastianilla.

Joillekkin vain kasa kiveä, mutta minulle historian karua kauneutta. Osa muurista joka yhdistää kaksi päälinnoitusta.

Niin, sitten pääsin pitkästä aikaa töihin! Ilmoittauduin vapaaehtoiseksi Puerto Ricon Turismi ja Hotelli Järjestön messuille. Pääsin tekemään monenlaisia messuhommia, jotka minulle ovat kyllä tuttuja, mutta uusi kulttuuri. Paljon uudenlaisia juttuja. Tapasin paljon mielenkiintoisia ihmisiä, tärkeitä ihmsiä, ja sain myös suomalaisella ahkeruudellani ja monipuolisuudellani tehtyä vaikutuksen järjestöön. Toivottavasti pian kuulemme siitä lisää ;)

Eipä ollut kameraa eikä aikaa messuilla, joten joudutte tyytymään kuvaan iltaisesta aulatilasta Puerto Ricon Convention Centren sisältä.

Eipä tässä muuta. Palaillaan myöhemmin uusissa merkeissä ;)

Ynkkanne

Nyt se alkaa!!! Kitara on saapunut!!!

Terve taas!

Lähipäivinä minulta ilmestyy monta bloggausta. Paljon on tapahtunut enkä tiedä mistä aloittaa... No ehkä tällä...

Nyt on tilanne sellainen, että toiseksi hartain toiveeni on toteutunut. Ei täydellisesti, mutta kuitenkin. KITARANI ON SAAPUNUT!!!

Mutta ylläripylläri! Kitara oli väärä. Se lähtee palautukseen ja uusi kitara on jo postissa. Täytyy kyllä kehua guitarcenter.com:ia ja heidän asiakaspalveluaan, oli parasta mitä musiikkiliikkeestä olen koskaan saanut! Ongelmia oli, mutta kaikki hoidettiin erittöin hienosti.

Tästä paketista paljastui kitara, joka ei loppujen lopuksi ole omani...

Samana päivänä tuli myös paketti kotopuoleesta, nimittäin Raumalta. Mukana muun muassa Same Hedbergin keikka, pari peliä macille, namiskuukkelia, päivän iltapulut, asiaa Raumasta ja rakkaan kummitätini ikävät, kyyneleet ja iloinen kuva, ja josta en sensurointi syistä voi laittaa kuvaa blogiini. Pidän kuitenkin kiinni tietyistä säännöistä =D Tai sanotaan syyksi vaikka että kamerasta loppui filmi ;)
Korvaukseksi lähes yhtä kaunista maisemaa.

Kauniita auringonlaskuja Puerto Ricossa voi nähdä useasti

Mietiskelin, että kehtaisinko. Soitan pitkästä aikaa. Äänentoistolaitteet eivät ole hyviä, muistini pätkii, en ole käyttänyt näitä videovehkeitä yms... Mutta ensimmäisen kitara illan kunniaksi päätin nauhoittaa pienen pätkän tutuille. Se ei ole todellakaan täydellinen, virheitä löytyy, mutta se ei tässä ole tarkoituksena. Toivottavasti ette tyypit unohda minua!!!

Joten tässä nopeasti kyhätty pätkä minulle rakkaasta laulusta...

Ja hartaimman toiveeni nyt kaikki sitten tietävätkin... Ikävä on...

Loistavien pihvien risteyksessä!

Kaikkihan me tiedämme, että parhaat häränpihvit tulevat joko Japanista, Australiasta, Brasiliasta tai Argentiinasta. Parhaimpia pihvejä taas kuluttavat kaikki, mutta pihvikulttuurin kehto on Yhdysvallat, josta erilaiset Steakhouset ovat levinneet ympäri maailman. Karibia sattuu sopivasti risteykseen.

Puerto Ricon oma keittiö on sekoitus paikallista Carib-iniaaniheimon keittiötä, espanjalaista keittiötä ja yhdysvaltalaista, joista viimeinen tuo jo täysin omalaisensa sekoituksen. Liha, erityisesti kana ja possu ovat täällä suosituimpia raaka-aineita hintansa tähden, mutta myös härkä ja merenelävät ovat suuressa suosiossa. Itse nautin suuresti niin kunnon häränpihvistä, karitsasta ja merenelävistä, ja niitä olen täällä myös päässyt nauttimaan... Ravintolassa... (lue: rahaa kuluu paljon)

Edellisiltana päätin sitten jalostaa kokin taitojani. Kävelin omaan lähikauppaani Puebloon, jossa on hyvä valikoima, mutta hinnat hieman korkeat, turistialueella kuin ollaan. Siellä käteeni sitten tarttui naudan T-luupihvi. Aivan loistavasti marmoroitunut natturaalipihvi suorastaan huusi minua kohti.

Naudan T-luupihvi pienellä marinadilla menossa pannulle

Päätin tehdä pihville pienen marinadin. Sen lisäksi päätin tehdä oman special punaviinikastikkeen. Reilusti punaviiniä,  glaseerattua sipulia ja yrttejä! Lisäksi täysjyväriisiä kasviksilla. Viiniksi valitsin niin kastikkeeseen ja juomaksi (yksin kun asuu niin ei voi ostaa eri pulloja) Campo Viejon, Reserva viinin Riojan alueelta, 2005. Ja kyllä toimii!

Voin kertoa, että meinasi muuten pihvi sulaa suuhun ja viini toimi aivan loistavasti. Ei kaunein annos, mutta laatu ratkaisee!

Seuraavaksi puhunkin sitten oluesta! Se on täällä hyvää!... Mutta ei sovi minulle... Ainakaan jos haluan laihtua... Mutta miettikää tätä ilmastoa. On kuuma ja kun haluaa illalla nauttia kavereiden seurassa, eikä drinkitkään aina miellytä, ja olut maksaa vielä sen yhden taalan...

Kavereiden kanssa olimme viettämässä iltaa perjantaina. Halpaa oli kyllä, siitä ei voi täällä ketään syyttää. Pieni pullo rommia (0,4l) ja kuusi olutta maksoivat 13$ eli runsaat 9€. No illan jälkeen, tai sanotaan nyt suoraan, että seuraavana aamuna sitten jossain kohtaan menin vaa'alle tutkiskelemaan laihtumisviivoja. Olen ollut ihan hyvässä vauhdissa, mutta kappaskumma! Illan jälkeen olivat kaikki viivat tulleet takaisin. Eli takaisin lähtöpisteeseen... Jatkossa pitäydyn parissa Mojitossa! Olut on pahaa!

Ei muuta kuin jatketaan harjoituksia ja juodaan vettä elämän kunniaksi!

Terveisin,

Ynkkanne =D

Terveiset sademetsästä =D

Kuva El Yunquen sademetsästä kohti Fajardon rantakaupunkia

Kirjoittamisen vaikeinta aikaa on motiavaation puute. Kun oma mielialakin heittelee itseään ympäri kuin katkarapu aallokossa. Jotenkin vain tuntuu kuin ei olisi mitään kirjoitettavaa, vaikka on tapahtunut vaikka mitä. Ei vain ole sellainen olo ja asiaa siirtää eteenpäin ja eteenpäin. Ja näin edellisestä kirjoituksestani on jo yli viikko. Pahoittelut vain kaikille jotka tästä ovat närkästyneet. Tekstiviesteistä päätellen joku on minusta siis kiinnostunut =D

Mikä on saanut mielialani niin sekaisin. Ikävä on tietysti yksi tärkeä tekijä. Kyllä sitä jo kaipaa halausta rakkaaltaan, läheistensä ja sukulaistensa läsnäoloa, kotia... Täällä on silti kuitenkin yksin tunteidensa kanssa koska ei ole ketään jolle jakaa kaiken...

Toinen tärkeä tekijä on tylsistyminen. Kyllä! Täällä! Täällä olisi paljon nähtävää, mutta koska minulla ei autoa vielä ole, niin liikkuminen on hieman hankalaa. Kaveritkin käyvät töissä. Niin töissä. Minunkin piti töihin päästä, mutta täällä ammatiyhdistykset rajoittavat kyllä todella hienosti. Viisumini takia en saa tehdä palkallista työtä, mutta en saa myöskään palkatonta työtä, koska silloin minulla on työpaikan ammattiunioni kimpussani, koska minun tilalle voisi palkata paikallisen, joka saa siitä elantonsa... Eli suomeksi, haluan töitä, mutta niitä en oiken saa. Täytyy siis muistaa selvittää seuraavalle tulijalle mahdollisuutta opiskelu- ja työviisumiin.

Voitte siis kuvitella päiväni. Koulun mielestä 15 opintopistettä minulle on täällä rankka suoritus (pitäisi olla 30 opintopistettä Suomessa) ja minä pömppä menin ja uskoin heitä. Nyt olen sitten koulussa maanantaina ja keskiviikkona 7.00-11.30. Tiistaina ja torstaina opiskelen sitten klo 11.30-13.00 ja 17.30-20.00. Loput päivät vapaita, mutta kuten näette, myös koulupäiviin jää paljon vapaa-aikaa.

Olen myös aina ollut opiskelija, joka opiskelee koulussa kuunnellen. Lukumuistini on erittäin huono jos kirja ei kiinnosta. Täällä koulussa opiskelijoilla on hirveä paniikki lukea ja lukea, ja minä olen ihmetellyt että mitä ihmettä! Ennen tenttiä toverini rukoilevat Jumalalta apua!!! Sitten minä menen tenttiin ja saan 81 pistettä 76 mahdollisesta (ekstroista saa bonuspisteitä), ilman lukemista!!! Tentit ovat monivalintatenttejä! Melko helppoa.

Pakko saada jotain ylimääräistä tekemistä!!! Ei aina jaksa käydä juomassa halpaa oluttakaan sillä se ei sovi diettiini =D Oluthan maksaa täällä dollarin baarissa, kuten myös tiukat drinksut.

Merenrantaravintola Soleil Piñonesissa tarjoili monenlaisia herkkuja huokeaan hintaan

Eikä minua yrityksen puolesta voi syyttää. Sähköpostia on eri yrityksiin lähtenyt paljon. Osasta ollaan oltu kiinnostuneita, mutta aina asiat kaatuvat viisumiin jollain tavalla, mutta sanonpa vaan, että on kumma kun ilmainen innokas työntekijä ei kelpaa. Olen siis valmis ottamaan vastaan projekteja myös Suomesta tällä hetkellä =D

No, onneksi on tietokone, kaapeli TV, kuntosali ja uima-allas niin ei käy aika kuoleman pitkäksi. Myös kitara on tilattu ja sen pitäisi saapua näillä näppäimillä.

Nyt tiedän mistä Coca-Cola tulee. Tämä putous on nimeltään COCA FALL.

Luonnon karua kauneutta El Yunquessa

Ei ihan Sorkan takametsästä...

Taidanpa lähteä vanhaan kaupunkiin linnoituksille =D