Uutta Ynkkaa!!!

Käykääs tsekkaas uus pätkä!

Linkki Katselemaan Ynkkaa

Terkuin,

Ynkka

Perheen tärkeys!

Jälleen pahoittelut pitkästä odottelusta... Oli vähän kiirusta kun perhe kävi kylässä...

Taitaakin olla pitkä teksti siis luvassa...

Sorkkalaiset kissanpäivät, Baarijakkaralla nokosilla.

Hankalaa jälleen aloittaa. No Lasse tuli asumaan luokseni 9 yöksi ja vanhemmat menivät sitten Caribe Hiltoniin vanhan kaupungin kupeeseen. Eli saimme veljen kanssa tarpeeksi liikkumavaraa =D Oli oikeastaan aika jännä saada Lasse luokseni asumaan sillä emme ole olleen pitkiin aikoihin oikeastaan minkäänlaisissa tekemisissä keskenämme, kasvaneet niin sanotusti hyvin eri suuntiin.

Oheiset kuvat ovat minun ja Lassen historiakierrokselta. Vanhemmat tapaamme vasta ruokailuaikana =D

Päivän retki alkoi Plaza Colonilta. Kolumbuksen muistoksi pystytetty patsas sai ympärilleen aukion joka edelleen on rauhallinen paikka nauttia virvokkeita ja nauttia päivästä.

Plaza Colon ja itse herralle pystytetty muistomerkki saaren löytämisestä.

Plazalta matka jatkui San Cristobalin, uuden maailman suurimmalle linnoitukselle. Myöhemmin jatkoimme myös sille San Juanin kuuluisimmalle linnoitukselle El Morrolle. Kuvat ovat matkan varrelta.

Fuerte San Cristobal Plaza Colonilta.

Kurkkaus San Cristobalin tähystysaukosta.

San Cristobalin korkein paikka, ja kuva kohti Eurooppaa.

San Cristobalin korkein kohta uutta maailmaa ja El Morroa kohti.

Vanhan kaupungin hautausmaa El Morron linnoituksen kupeessa.

El Morro etuporttia kohti.

El Morron linnoitus 4:neltä tasolta.

 Ilma oli aivan mahtava. Ei liian kuuma, ei sateinen, mutta sopivan pilvinen. Tässä kohtaa pitää varmasti mainostaa, että tämä oli varmasti ensimmäinen yhteinen asia mitä teimme veljen kanssa pitkästä aikaa... Ja meillä oli kivaa! Tai ainakin minulla oli =D

Vanha ''rönsypuu'' vanhan kaupungin vanhimman, ja ainoan jäljellä olevan portin vieressä.

Pikkuveli ihmettelee uutta maailmaa.

Isoveli chillaa isännän tyyliin.

Perhedinneri. En tiä mut kylläpä näytän tässä turvonneelta, on tullu vissiin juopoteltua taas muutama päivä sillä en oikeasti ihan tuollaiselta näytä =D (vaikka selitykseltä kuullostaakin)

Tässä välissä pakkp huomauttaa, että yhteisestä perheruokailustakin on jo aikaa. Ja tarkoitan sellaista jossa oikeasti jutellaan perhejuttuja.

Iskän ja poikien lemppari kukkamaljakko!

Vaikka itse täällä asustelenkin, niin veljeni ja vanhempieni vierailu oli tärkeämpi kuin monet osaavat aavistaa. Ei pelkästään sen takia että oli kiva nähdä ''nuorekkaita'' vanhempiani tai veljeäni, mutta sen sisältö!

Kuten sanoin, perheemme on ollut viimeisten vuosien saatossa enemmän rikki kuin kasassa. Lapset lentelivät pois ja sisään kodista, paljon on tapahtunut. On hyviä ja huonoja asioita...

Mutta kun tähän päivään on tultu, olemme kaikki kasvaneet jollain lailla. Kaikilla asioilla on ollut tarkoituksensa. Kaikki eivät todellakaan tiedä mitä on tapahtunut, eikä heidän tarvitsekkaan, mutta ne ketkä tietävät ymmärtävät mistä puhun.

Tämän loman aika olemme puhuneet perheenä tärkeistä asioista. Erityisesti minä ja pikkuveljeni. Emme ole olleet koskaan mikään paita ja peppu. Enemmänkin sellainen sukat ja kalsarit. Niin erilaisia... Mutta tämän loman jälkeen ymmärrän veljeäni paljon paremmin. Puhuimme päivät ja yöt. Nautiskelimme jaloja alkoholijuomia (mm. yhden isän konjakkipullon yhdessä illassa), poltimme sikarit ja vietimme yhteistä aikaa. Uskomatonta...

Vaikka olemme edelleen erilaisia ihmisiä niin olemme myös niin samanlaisia... Veljeksiä... Kiitos Lasse!

Samalla minusta tuntuu myös siltä, että perheemme on yhtenäisempi kuin koskaan. Olemme edelleen samanlaisia. Isä innostuu kuin lapsi rommipullosta johon voi kaivertaa oman nimensä (eikä sisältökään huonoa ole) kun me muut katsomme toisiamme ja toteamme: ''osui ja upposi''. Äiti huolehtii lapsistaan edelleen kuin olisimme alle kymmenvuotiaita. Sitten vanhemmat vielä lääppivät... YÄÄKKK!!!!! YÖKS!

Minä säädän ja lasse kulkee flown mukana... Mutta silti olemme perhe joka täydentää toinen toisiaan ja yhdessä olemme lyömätön tiimi, joilla on hauskaa ravintoloissa ja muissa hulluissa ympäristöissä...

Niin, ja perheestämme tosin puuttui yksi jäsen. Lasken Anne-Marin jo kuitenkin perheemme jäseneksi. Eiköhän kihlautuminen kuitenkin ole jo niin lähellä perhesuhdetta. Harmi ettei Anne-Mari ollut mukana, mutta toisaalta saattaa olla, että tarvitsimme tämän hetken vielä ennenkuin Anne-Mari pysyvästi liittyy perheeseemme.

Elämme onnellisia aikoja...

Terveiset muuten Bacardin tehtailta!

Bacardin lepakkologo.

Tiesittekö mitä Bacardin logo symboloi? Mielestäni meidän perhe voisi omia sen jollain tavalla, se nimittäin symboloi hyvää terveyttä, perheen yhtenäisyyttä ja onnea =D

Mitäpä muuta tarvitsemme? Rakkautta ;)

Pieni välivideo, Senior Ignatius Juutuubissa!

Moorjensta!

Oli pakko tulla oikeun esittämään tämä video myös tänne. Olen löytänyt isäni ensimmäisen videoesityksen internetistä:

Olkaapa hyvä!

Senior Ignatius, muka ruotsalainen???

Terveisin,

Ynkka

Vanhojen innostuksien ääressä

Heippatitirallaa vaan kaikille!

Taas se viikko vain lähenee loppuaan. Juutuubibiisiä odottaville tämä ei ole se teksti jossa sitä mainostan, se tulee ulos perjantaina, ja väitän biisivalintani olevan vähintään mielenkiintoinen. Mutta sitten taas tiedän erään ihmisen joka innostuu aivan varmasti ja rallattelee sitä kotona ainakin Joulukuun 11. päivän tienoille =D Mutta siitä lisää perjantaina...

Mitenkäs vanhoista innostuksista nyt on sitten tullut tämän blogin aihe? Yksinkertaista... Ne ketkä tuntevat minut nuoruudestani, nyt olen jo niin vanha, saatavat muistaa kuinka halusin opetella soittamaan kitaraa nuorena, ja siinä samassa meni sitten laulu ja pari muutakin soitinta. Tämä rakas harrastus loppui sitten tyystin kun saavuin lukion viimeiseen vuoteen. Oli lukemista, töitä ja... laiskuutta... Eikä musiikkiopiston pakonomainen oppiminen ollut minun juttuni. Soittamisen hauskuus on se joka minua musiikissa viehättää.

Nyt sitten täällä ostin kitaran, ja olen tässä nyt muutaman viikon kasannut itselleni biisejä jo kahden setin verran. Toiset osaan hyvin, toiset huonommin. Ja sanoja nyt en muista sitten millään, lukumuistinihan on huonompi kuin kirkon verotulojen kasvu, no ehkei ihan niin huono, mutta kuitenkin...

Juutuubiin olen nyt saanut kaksi kipaletta ja perjantaina mäjähtää lisää. Tommi Läntisen biisin takana ei ollut muuta kuin ehkä kannanottomainen biisivalinta. The Eaglesin biisin valitsin siksi, että se on ollut minulle yksi kaikkein rakkaimmista lauluista koko ikäni, enkä sitä montaa kertaa ole esittänyt sen vaikeuden takia. Voin rehellisesti sanoa, että tuotakin versiota piti hinkata 4 tuntia kameran edessä, jotta sain minua miellyttävän version. Harmi vain että äänitys ja kuvauslaitteet eivät ole kummoiset. Ei sinäänsä, kuvauslaitatta vaihtamalla tuskin saa laulajasta paremman näköistä, mutta äänimaailman muutos olisi aika kova juttu.

Toivottavasti pääsisin esiintymään taas oikealle yleisölle pian =D

Toinen mielenkiintoinen uusvanha asia on Revenue Management. Sitä joskus ensimmäisenä Haaga vuonna lueskelin, mutta kun en sitä oikein päässyt käyttämään niin se jäi vähän unholaan. Mutta asiaan tuli muutos täällä. Herra Miguel Baltazar, portugalilainen Cornell'sista valmistunut ja mm. Sveitsissä opettanut Revenue Management velho sai päässäni aikaan mielenkiintoisen kliksahduksen. Jotenkin tuntui et :''heiiii, tää vois oikeesti olla mun juttu''. Ja nyt taas luen alan kirjoja, tutkimuksia ja tekstejä. Samalla pääni alkaa kasvaa kaikenlaisista ideoista joita haluaisin kokeilla!!!

Taitaapa tulla paha paikka taas pian kun pitäisi miettiä mihin sitä haluaisi töihin kun täältä palaa. Jos suunnitelmat menevät nappiin niin saatan muuttaa Raumalle ensi kesänä, mutta nyt sitten taas en osaa oikein ajatella sitä. Jos kiinnostukseni on Revenue Management niin mitää ihmettä sillä tekee siinä kaupungissa... Eipä oo sitä kuuluisaa demandia jotta vois ruveta kylvämään rahaa...

Olemme siis jälleen vaihteeksi hieman pattitilanteessa. Ehkäpä suuntaan ulkomaille. Mutta ongelmana onkin sitten se, että keväällä luulen saavani kaikki kurssit suoritetuksi Haagasta, mutta opinnäytetyö jää vielä syksyksi, tai voihan sen kesällä vääntää, mutta silti. Silloin en taida ulkomaille lähteä.

Se hieno tilanne minulla kuitenkin on, että jos ja kun päätän lähteä ulkomaille niin kontakteja, ja luultavasti myös ottajia löytyy. Kiina, Zanzibar, Puerto Rico, Iso-Britannia, Australia, Uusi-Seelanti, Jenkkilandia, Kanada, Sveitsi... Siinä sitä listaa mihin voisin mennä ja suht varmoista kontakteista on kyse. Lähinna harjoittelukohteina, mutta miksi ei myös pitemmäksi aikaa jos työt maistuvat ja muuten on kotiasiat kunnossa.

Mutta yksi juttu on sitten hakattu jo kallioon! Ilman Anne-Maria en lähde kuin Cornelliin. (Jos sinne pääsen joskus sisään, ja saan rahat kasaan, niin molempien ei välttämättä ole varaa sitä tehdä.) Muutoin parempi puoliskoni lähtee mukaan! Se on päätetty!!!

Ikävä on sinua! Ja myös teitä muita! Mut KisKistä enemmän!

Terkuin,

Ynkka