Heippatitirallaa vaan kaikille!
Taas se viikko vain lähenee loppuaan. Juutuubibiisiä odottaville tämä ei ole se teksti jossa sitä mainostan, se tulee ulos perjantaina, ja väitän biisivalintani olevan vähintään mielenkiintoinen. Mutta sitten taas tiedän erään ihmisen joka innostuu aivan varmasti ja rallattelee sitä kotona ainakin Joulukuun 11. päivän tienoille =D Mutta siitä lisää perjantaina...
Mitenkäs vanhoista innostuksista nyt on sitten tullut tämän blogin aihe? Yksinkertaista... Ne ketkä tuntevat minut nuoruudestani, nyt olen jo niin vanha, saatavat muistaa kuinka halusin opetella soittamaan kitaraa nuorena, ja siinä samassa meni sitten laulu ja pari muutakin soitinta. Tämä rakas harrastus loppui sitten tyystin kun saavuin lukion viimeiseen vuoteen. Oli lukemista, töitä ja... laiskuutta... Eikä musiikkiopiston pakonomainen oppiminen ollut minun juttuni. Soittamisen hauskuus on se joka minua musiikissa viehättää.
Nyt sitten täällä ostin kitaran, ja olen tässä nyt muutaman viikon kasannut itselleni biisejä jo kahden setin verran. Toiset osaan hyvin, toiset huonommin. Ja sanoja nyt en muista sitten millään, lukumuistinihan on huonompi kuin kirkon verotulojen kasvu, no ehkei ihan niin huono, mutta kuitenkin...
Juutuubiin olen nyt saanut kaksi kipaletta ja perjantaina mäjähtää lisää. Tommi Läntisen biisin takana ei ollut muuta kuin ehkä kannanottomainen biisivalinta. The Eaglesin biisin valitsin siksi, että se on ollut minulle yksi kaikkein rakkaimmista lauluista koko ikäni, enkä sitä montaa kertaa ole esittänyt sen vaikeuden takia. Voin rehellisesti sanoa, että tuotakin versiota piti hinkata 4 tuntia kameran edessä, jotta sain minua miellyttävän version. Harmi vain että äänitys ja kuvauslaitteet eivät ole kummoiset. Ei sinäänsä, kuvauslaitatta vaihtamalla tuskin saa laulajasta paremman näköistä, mutta äänimaailman muutos olisi aika kova juttu.
Toivottavasti pääsisin esiintymään taas oikealle yleisölle pian =D
Toinen mielenkiintoinen uusvanha asia on Revenue Management. Sitä joskus ensimmäisenä Haaga vuonna lueskelin, mutta kun en sitä oikein päässyt käyttämään niin se jäi vähän unholaan. Mutta asiaan tuli muutos täällä. Herra Miguel Baltazar, portugalilainen Cornell'sista valmistunut ja mm. Sveitsissä opettanut Revenue Management velho sai päässäni aikaan mielenkiintoisen kliksahduksen. Jotenkin tuntui et :''heiiii, tää vois oikeesti olla mun juttu''. Ja nyt taas luen alan kirjoja, tutkimuksia ja tekstejä. Samalla pääni alkaa kasvaa kaikenlaisista ideoista joita haluaisin kokeilla!!!
Taitaapa tulla paha paikka taas pian kun pitäisi miettiä mihin sitä haluaisi töihin kun täältä palaa. Jos suunnitelmat menevät nappiin niin saatan muuttaa Raumalle ensi kesänä, mutta nyt sitten taas en osaa oikein ajatella sitä. Jos kiinnostukseni on Revenue Management niin mitää ihmettä sillä tekee siinä kaupungissa... Eipä oo sitä kuuluisaa demandia jotta vois ruveta kylvämään rahaa...
Olemme siis jälleen vaihteeksi hieman pattitilanteessa. Ehkäpä suuntaan ulkomaille. Mutta ongelmana onkin sitten se, että keväällä luulen saavani kaikki kurssit suoritetuksi Haagasta, mutta opinnäytetyö jää vielä syksyksi, tai voihan sen kesällä vääntää, mutta silti. Silloin en taida ulkomaille lähteä.
Se hieno tilanne minulla kuitenkin on, että jos ja kun päätän lähteä ulkomaille niin kontakteja, ja luultavasti myös ottajia löytyy. Kiina, Zanzibar, Puerto Rico, Iso-Britannia, Australia, Uusi-Seelanti, Jenkkilandia, Kanada, Sveitsi... Siinä sitä listaa mihin voisin mennä ja suht varmoista kontakteista on kyse. Lähinna harjoittelukohteina, mutta miksi ei myös pitemmäksi aikaa jos työt maistuvat ja muuten on kotiasiat kunnossa.
Mutta yksi juttu on sitten hakattu jo kallioon! Ilman Anne-Maria en lähde kuin Cornelliin. (Jos sinne pääsen joskus sisään, ja saan rahat kasaan, niin molempien ei välttämättä ole varaa sitä tehdä.) Muutoin parempi puoliskoni lähtee mukaan! Se on päätetty!!!
Ikävä on sinua! Ja myös teitä muita! Mut KisKistä enemmän!
Terkuin,
Ynkka
No kyllähän mä tän jo tiesin ;) Enkä mä sua päästäiskään enää yksin lähtee. Laav juu
VastaaPoista