Fino on the ice! The Greatest Ice Show In Caribbean!

tämän blogin aiheena onkin sitten saaren sisäinen matkailu. Kaverini Hector päätti järjestää minulle yllätyksen joten perjantain kunniaksi lähdimme ajelemaan San Juanista kohti länttä. Matkan ensimmäinen pysäkki tehtiin heti San Juanin ulkopuolella Krispy Kremeen.

Krispyssä saimme hyvät, ilmaiset donitsit.

Se mikä teki tästä paikasta hauskan kertomisen kannalla oli vierailu. Krispyn donitsit ovat ihan hyviä, eivät niin hyviä kuin Arnolds'in, mutta kuitenkin. Menimme sisälle saadaksemme yhden donitsin mieheen, mutta siellä olikin ilmainen maistijaistarjous jonottajille. Jonotimme hetken, saimme donitsit (tarkoituksena vissiin se, että tiedäme mitä tilaamme, ja ehkä tilaamme jopa kahvit), aloitimme syömään niitä kunnes ystäväni ilmoitti: ''Perhana kun jäi lompakko autoon, täytyy käydä hakemassa''. Minä sitten mukaan, menimme autoon ja jatkoimme matkaa =D Saimme donitsimme =D

Seuraava määränpää olisikin sitten Arecibo. Jatkoimme matkaa melko vaihtelivissa maisemissa. Matkavälineinä toimivat uuden karhea Mitsubishi Lancer ja paska Sonyn navigaattori.

Jossain päin Puerto Ricoa matkalla Arceiboon.

Paska navigaattori ohjasi meitä mitä oudoimmille reiteille...

Navigaattorin näkemys nopeasta oikotiestä.

Sitten saavuimme kuitenkin jonkin ajan, ja neuvojen, jälkeen perille Arecibo Observatoryyn ja maailman suurimmalle satelliitille. Joku saattaa muistaa näkymän elokuvasta James Bond ja Kultainen Silmä. Halkaisijaltaan yli 350 metriä vastaanotin rakennettiin vuonna 1963 ja sen ylläpidosta vastaa Cornell'sin yliopisto. Voin kertoa, että aika massiivinen. Ei mahdu edes kuviin kunnolla. Joku minulta jo kysyikin mitä tämä satelliitti nyt sitten vastaanottaa... En minä tiedä, jotain avaruusjuttuja luultavasti. Koittavat soitella Marssiin ja sillee...

Vastaanotin on rakennettu luonnolliseen ''kuoppaan'' vuorten väliin.

Minä en näistä ymmärrä, mutta pallomainen osa on joku satelliittihärpäke ja tuo tikku on vielä parempi sellainen. Pylväs joka sojottaa tuolta metsästä on yksi kolmesta tukipuusta satelliitin rakennelmalle.

Puerto Rico ei ole mitään tasaista maata kuten Kuuba. Yksi syy jonka vuoksi saari ei aluksi espanjalaisia kiinnostanutkaan.

Sitten jatkoimme matkaa yllätykselleni, ja mikä todellinen yllätys se olikaan.

Tässä vaiheessa oli jo hyvä hieman miettiä asioita.

Saavuimme Aguadillan kaupunkiin aivan saaren länsirannalle n. 7o mailia San Juanista. Siellä minua odotti Karibian suurin (ja yhtäjaksoisesti jäässä oleva) Jääpuisto. Kaukalo, jos sitä nyt voi siksi kutsua, oli matala ja heikosti plankitettu (ei kestäisi minun taklauksia) mutta jäätä kuitenkin! Kaukalo oli meidän siniseltä siniselle kokoinen alue, mutta hauskaa oli. Luistimet tosin olivat sellaiset, että jopa paikallaan liukui sivuttain...

Yhtä hymyä luistimet jalassa.

Ilo irti!!!

Kaverini kertoi että kuunteli keskusteluja muiden asiakkaiden hinnoittelusta. Minulle maksoi koko homma 10 dollaria sisältäen tunnin aikaa ja luistimet. Muille tarjottiin 15 luistimet, tunti aikaa ja vähän lämpimämpiä vaatteita. En ollut ainoa hallissa, mutta takuula ainoa jäällä joka oli shortseissa ja kesäpaidassa ;)

Pakkohan se oli testata jäätä myös lähempää ;)

Pakkohan se oli vähän karibeille opettaa nopeaa kynäilyä vaikka taikakeppi olikin Suomessa.

Pieni hikikin =D Hallissa ei todellakaan siis ollut kylmä suomalaisen mielestä, mutta kameramies valitteli kylmyyttä.

''This is almost like home!''

Aivan mahtavaa oli päästä jäälle! Kiitokset ystävälleni Hector Picorellille!

Näillä eväillä jatketaan uuteen viikkoon, ja ensin tietysti viikonloppuun ;)